Sairaala ei tiedä parastasi


 

Savon Sanomissa oli oikein hyvä ja ytimekäs artikkeli synnyttämisestä ja sen henkisestä puolesta. Vuokko Nissinen on kirjoittanut jutun nimeltään Sairaala ei tiedä parastasi. Teknisesti sairaalat tietävät miten syntyvän vauvan saa tehokkaasti ulos kohdusta, mutta siihen se synnytyksen hoito usein jää. Toimintoja tehostetaan ja numeroissa näkyy pelkästään ”elävä/kuollut”. Missään kohdassa sairaalan papereissa ei näy vanhempien henkistä tilaa tai traumatisoitumista. Synnytys on todella herkkä prosessi ja se voi toimia uusien vanhempien voimaannuttamisena tai valitettavasti myös heidän henkisen ja lopulta fyysisen hyvinvoinnin heikentäjänä vaarantaen koko perheen hyvinvoinnin.

Synnytyksen hormonitoiminta on erittäin tärkeä osa synnytystä ja sillä on paljon muitakin vaikutuksia kuin vain saada kohtu supistumaan ja vauva syntymään. Sillä on pitkäaikaiset vaikutukset kiintymyssuhteen ja imetyksen onnistumiselle. Hyvinvoiva äiti on kasvaneen perheen perusta. Äiti on biologisesti se, joka huolehtii vauvasta eniten ja hän yleensä myös hoitaa kodin ja mahdolliset muut lapset. Kun äiti voi hyvin ja jopa erinomaisesti luonnon omien hormoneiden vauhdittamana, myös kiintymyssuhde vauvaan kasvaa vahvemmaksi. Silloin, kun imetys lähtee käyntiin, äiti saa kehoonsa entistä enemmän näitä hormoneita, jotka auttavan häntä jaksamaan ja huolehtimaan lapsistaan.

Jos/kun synnytykseen puututaan toimenpitein ja lääkkein, äidin hormonitoiminta häiriintyy ja altistaa hänet masennukselle, traumatisoitumiselle, imetysongelmiin ja silloin myös kiintymyssuhde lapseen jää heikommaksi. Tällainen äiti on alttiimpi synnytyksen jälkeiselle masennukselle tai hän ei vain jaksa huolehtia lapsistaan niin kuin hyvinvoivana jaksaisi.

Vuokko kirjoittaa:

”Suoneeni tiputettiin antibioottia ja oksitosiinia. Selkänikamieni välissä oli puudutusainekanyyli.

Lapsi syntyi, mutta minä en siihen paljoa vaikuttanut. Ponnistin kun käskettiin, mutta muusta en muista.

Kotiuduin kahden vuorokauden päästä. Synnytyskertomuksessa luki, että synnytykseni oli sujunut normaalisti.

Minulle se ei ollut normaalia. Ihmettelin, miksi en tunne mitään. Miksi vauva ei imenyt ja miksi minä itkin koko ajan. Pääsyylliseksi epäilen synteettistä oksitosiinihormonia. Se saa kohtulihaksen supistelemaan, mutta sen vaikutuksia äidin omaan hormonitoimintaan on tutkittu vähän.”

Niin, miksi nykyajan ”normaali synnytys” sisältää näinkin paljon puuttumista ja toimenpiteitä? Kuinka oksitosiinilla vauhditetut supistukset ja sen häiritsemä hormonitoiminta voi olla normaalia? Sängyssä synnyttäminen ei ole ollut normaalia kuin muutaman vuosikymmenen. Miksi sitten toimenpiteetön ja lääkkeetön synnytys ei ole enää normaali synnytys? Sen koetaan olevan jonkun ”hippiliikkeen” tai ”ääriliikkeen” hömpötystä. Usein lehdistössä tai mielipiteissä tällaista on kutsuttu jopa ”äidin elämysmatkailuksi” ja ”vauvan vaarantamiseksi”, kun synnytys on tapahtunut kaikessa rauhassa turvallisessa ympäristössä kätilön avustamana sairaalassa tai kotona.

Synnytys on niin paljon muutakin kuin vain tapahtuma. Siihen liittyy paljon sellaista, joista olemme päässeet vasta vähän kärryille. MicroBirth dokumenttielokuva avaa synnytystavan vaikutuksia vauvan lopun elämän terveyteen. Siinä asiantuntijat kutsuvat nykyajan synnytysten hoitoa ”suurimmaksi ihmiskunnan kokeeksi”, sillä se muuttaa mm. syntyvän vauvan immuunijärjestelmän kehitystä altistaen monille länsimaalaisten kiusana oleville autoimmuunisairauksille. Lisäksi epigenetiikka on mielenkiintoinen tutkimusala, johon syntymätapa myös jättää jälkensä. Meidän tulisi ehdottomasti herätä huomaamaan, että rutiinisti käyttämämme toimenpiteet todellakin vaikuttavat pitkälle vauvan ja koko perheen tulevaisuuteen! Säästetään perheneuvolan ja nuorisopsykiatrian rahoja antamalla synnytykselle sen ansaitsema paikka ja hoitamalla se rauhassa ja turvassa sekä ilman rutiinitoimenpiteitä. Meidän tulee myös kiinnittää huomiota äidin kokemukseen synnytyksestä sekä hoitaa myös henkiset traumat heti eikä vasta vauvojen kasvettua nuorisopsykiatrian osastolla!

Vuokko kirjoittaa:

”En yhtään ihmettele, että kotisynnytykset ovat lisääntyneet. Viime vuonna niitä oli 30, kun keskiarvo 2000-luvulla on ollut reilut kymmenen vuodessa. Naiset haluavat synnytyksestä ehjän tapahtuman, jonka kulkuun voivat itse vaikuttaa. Ääripäähän ei ole pakko mennä. Sairaalassakin voi synnyttää niin kuin syntymän on tarkoitettu tapahtuvan. Se vaatii lääketieteen keinojen kyseenalaistamista, vahvaa omaa päätöstä ja tukihenkilöä, esimerkiksi omaa miestä, avuksi”

Tässä Vuokko kirjoittaa hienosti, että ääripäähän ei tarvitse mennä saadakseen ehjän synnytystapahtuman, mutta silloin pitää tosiaankin olla itse valveutunut sekä pitää tietää miten muuten synnytyksen aikaisia tuntemuksia ja omaa rentoutta voi edistää. Ilman tätä tietoa äidillä ei ole vaihtoehtoja epiduraalille, joka tarvitsee usein rinnalle synteettistä oksitosiinia. Harva äiti ymmärtää synteettisen hormonin haittavaikutukset.

Vuokon toive synnytysvalmennukseen on seuraava:

”KYSin synnytysvalmennukselta toivoisin muutakin kuin puudutusten esittelyä. Miksi siellä ei kerrota ihmisen mahtavasta sisäisestä voimasta, jonka avulla synnytyksestä selviää? Rentoutumismenetelmiin ja henkiseen valmistautumiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Lääketiede on jo antanut synnytyksiin sen, mitä annettavissa on.”

Itse olen täysin samaa mieltä, kun itse kävin perhevalmennuksen synnytysosuuden ja luulin tietäväni riittävästi. Kaikissa sairaaloissa ei enää pääse käymään ja jos siellä on synnytysvalmennusta, niin kohdalle osuu lottovoitto! Jos sinulle ei ole tarjottu eikä sinulla ole saatavilla kunnollista synnytysvalmennusta, jossa kerrotaan miten kehosi toimii ja miten voit luottaa sen voimaan, niin Synnytyksen ABC on tehty juuri sinulle, paikkakunnasta ja ajasta riippumatta.

Synnytyksen ABC -synnytysvalmennus on nettikurssi, jossa opit ymmärtämään synnytyksen kulun sekä erityisesti miten voit tukea sitä helpottaen omaa oloasi. Lisäksi tarjolla on tietoa erilaisista rentoutusmenetelmistä, joista voit etsiä sinulle parhaiten sopivan synnytyksessä käytettäväksi. Tämä ei ole rakettitiedettä, mutta sinulla tulisi olla riittävästi tietoa miten toimia synnytyksen aikana. Miksi et valmistautuisi synnytykseen kuin muihinkin elämän suurimpiin tapahtumiin?

Kiitos Vuokko erinomaisesta jutusta. Toivotaan, että mahdollisimman moni äiti huomaa valmistautumisen merkityksen oman synnytyskokemuksen ja tulevan elämän parantamiseksi.

Jätä kommentti