Synnytys


Mitä synnytyksessä tapahtuu?

Synnytys on monimutkainen tapahtuma, mutta se on myös selkeä ja looginen kokonaisuus. Mitä synnytys oikeastaan on? Mitä synnnytyksessä tapahtuu? Synnytystä voidaan kuvailla näillä kolmella tavalla:

  1. Synnytyksen vaiheiden kautta
  2. Synnytyksen edistymisen kautta
  3. Synnytyksen tärkeimpien hormonien kautta

Tässä artikkelissa kerron tiivistetysti jokaisesta näistä, sillä niiden ymmärtäminen on avain synnytyksen kivunlievitykseen, synnyttäjän olon parantamiseen sekä synnytyksen edistymisen tukemiseen. Nämä tiedot ovat myös erittäin tärkeitä tukihenkilölle, sillä näiden ymmärtäminen auttaa tukemaan synnyttäjää kokonaisvaltaisesti.

Mitä synnytyksessä tapahtuu?
Synnytys avautuu niin vaiheiden, etenemisen kuin hormonien kautta.

Synnytyksen vaiheet

Synnytys jaetaan kolmeen vaiheeseen:

  1. avautumisvaihe
  2. ponnistusvaihe
  3. jälkeisvaihe

Avautumisvaihe

Ajallisesti suurin osa synnytyksestä on avautumisvaihetta. Avautumisvaihe onkin vielä jaettu kolmeen osaan, sillä synnytyksen edetessä siinä on useita vaiheita. Avautumisvaihe jaetaan yleensä seuraavasti:

  1. latenssivaihe
  2. aktiivinen synnyttäminen
  3. siirtymävaihe

Latenssivaihe

Latenssivaiheessa tulee epäsäännöllisiä supistuksia, jotka voivat loppua useampaan otteeseen. Usein näitä supistuksia tulee aamuyöllä ja aamusta ne lakkaavat. Nämä supistukset ovat usein napakampia kuin harjoitussupistukset ja supistuksen aikana synnyttäjä ehkä lopettaa keskustelemisen. Hän voi hyötyä erilaisista oloa helpottavista pehmeistä keinoista, kuten suihkusta, kuumasta/kylmästä, asentojen vaihdosta, TENS-laitteesta yms.

Latenssivaiheessa kannattaa jatkaa arkea mahdollisimman pitkään. Lepää, syö ja liiku sopivasti ja jatka arjen touhuja. Näin synnytyksen koettu kesto lyhenee. Latenssivaiheen supistukset kääntävät vauvaa parempaan asentoon, voivat pehmittää kohdunsuuta ja jopa lyhentää sitä. Erityisesti uudelleensynnyttäjällä latenssivaihe voi kestää pidempään, mutta se myös edistää synnytystä. Käytä tauot hyväksesi lepäämällä ja syömällä ravitsevaa ruokaa. Synnytys alkaa olemaan jo käsillä.

Aktiivinen synnytys

Aktiivinen synnytys lasketaan teknisesti alkaneeksi, kun supistuksia tulee säännöllisesti, niissä on rytmi ja ne vahvistuvat ja pidentyvät. Synnyttäjä alkaa kääntymään sisäänpäin ja kaipaa enemmän oloa helpottavia keinoja. Tukihenkilön pitäisi tässä vaiheessa jättää muu touhuaminen ja keskittyä synnyttäjään.

Siirtymävaihe

Avautumisvaiheen lopussa tulee siirtymävaihe. Siirtymävaihe on synnytyksen ehkä intensiivisin vaihe, mutta yleensä myös lyhin. Siinä supistuksia voi tulla pareittain ja supistusten välinen aika on lyhyt ja häilyvä. Jopa ponnistusvaiheessa supistusten välit ovat usein pidemmät kuin siirtymävaiheessa.

Siirtymävaiheessa adrenaliini nousee vauhdilla. Tämä ikään kuin herättää synnyttäjän ja antaa hänelle energiaa. Vaikka synnyttäjä ei ole syönyt ja synnytys on kestänyt pitkään, niin juuri adrenaliinin avulla hän jaksaa ponnistaa. Adrenaliinin nousu voi kuitenkin tuoda esiin erilaisia palkoja. Synnyttäjä voi pelätä kuolemaa, hän ehkä haluaa jättää synnytyksen kesken tai hän voi vapista. Tämä johtuu adrenaliinista ja siitä on hyvä muistuttaa synnyttäjälle. Tässä vaiheessa kannustavat sanat ja synnyttäjän hengityksen tukeminen äänekkäällä hengityksellä auttavat erittäin paljon.

Siirtymävaiheessa ollaan erittäin lähellä ponnistusvaihetta. Hyvällä kannustuksella ja henkisellä tuella voidaan ehkäistä epiduraalin myöhäistä käyttöä. Aina vakuuttelut siirtymävaiheen aikana eivät mene synnyttäjälle “perille”. Varsinkaan, jos hän ei tiedä siirtymävaiheesta etukäteen. Pelot tuntuvat hänestä erittäin todelta ja tässä vaiheessa pitää toteuttaa synnyttäjän toiveet. Jos hän kokee tarvitsevansa myöhäistä epiduraalia juuri ennen ponnistusvaihetta, niin hänen tulee se saada. Jos hän ei sitä saa, hän voi traumatisoitua, vaikka loogiset selitykset olisivat epiduraalia vastaan.

Siirtymävaihe kestää yleensä minuutteja, harvemmin yli puolituntia, mutta aika voi tuntua erittäin pitkältä sen intensiivisyyden vuoksi. Siirtymävaihe voi toisaalta loppua lepovaiheeseen. Eli ennen ponnistusvaihetta voi tulla luonnollinen lepovaihe (minuuteista puoleen tuntiin tai pidempäänkin). Tällöin keho saa tilaisuuden rauhoittua, kerätä voimia ja kohtu supistuu tiiviimmin vauvan ympärille. Näin kohtu pystyy ponnistuksen aikana toimimaan optimaalisesti. Synnyttäjä voi helposti torkahtaa tässä vaiheessa, mikä tukihenkilö usein ihmettelee vieressä. Kuinka voi niiden voimakkaiden supistusten jälkeen yhtäkkiä nukahtaa!

Ponnistusvaihe

Ponnistusvaiheessa supistuksen aikana alkaa tuntumaan ponnistamisen tarvetta. Alkuun kohtu ponnistaa itsenäisesti supistuksen huipulla ja sitten synnyttäjä alkaa vaistonvaraisesti ponnistamaan supistuksen tahdissa.

Osa haluaa “hengittää vauvan ulos” ilman aktiivista ponnistamista. Suurimmalle osalle tulee luontainen tarve ponnistaa. Tätä luontaista tarvetta kannattaa odottaa ennen aktiivista ponnistamista. Eli kohdunsuun aukeaminen 10 cm asti ei tarkoita heti ponnistusvaiheen alkamista, vaan se vaatii myös vauvan kääntymisen ja laskeutumisen lantiossa. Ei kannata ponnistaa ilman kehon ponnistustarvetta ellei siihen ole lääketieteellistä syytä.

Jälkeisvaihe

Jälkeisvaiheessa kohtu supistuu nopeasti normaaliin kokoonsa. Tämä on erittäin tärkeää, sillä istukkaan menee paljon synnyttäjän verisuonia. Kun kohtu supistuu, se sulkee verisuonet ja samalla irrottaa istukan kohdunseinämästä. Istukan irtoaminen on yleensä ohi noin puolessa tunnissa, mutta sitä voidaan odotella pidempäänkin.

Ponnistusvaiheen lopussa ja vauvan syntymän jälkeen synnyttäjän keho tuottaa kohtua supistavaa oksitosiinia eniten naisen elämässä. Tämä auttaa kohdun supistumiseen, maidontuotannon aloittamiseen ja kiintymyssuhteen luomiseen.

Synnytyksen 6 tapaa edistyä

Synnytyksen aikana on erittäin tärkeää ymmärtää synnytyksen erilaiset tavat edistyä.

Synnytyksen kuusi tapaa edistyä -blogikirjoitus kertoo enemmän, mutta tähän listaan ne tiiviimmin.

Synnytys edistyy muutenkin kuin kohdunsuun aukeamisella.
Näiden kuuden edistymisen merkkin tietäminen tuo sinulle mielenrauhaa synnytyksen aikana. Synnytys edistyy myös silloin, kun kohdunsuu ei avaudu.

 

Synnytyksessä synnyttäjän keho valmistautuu päästämään vauvan ulos kohdusta, joka on ollut tarkoin varjeltu ja suojassa 9kk ajan. Synnytys alkaa sillä, että kohdunkaula kääntyy suojaavasta taka-asennosta eteenpäin ja se alkaa pehmenemään. Pehmennyt kohdunkaula alkaa lyhenemään ja poistumaan synnytyksen tieltä. Kun kudokset antavat periksi, niin kohdunsuukin alkaa avautumaan.

Samaan aikaan vauva etsii hyvää asentoa päästä lantion läpi. Lantio ei ole suora putki, vaan vauvan täytyy kääntyä useaan otteeseen, että hän pääsee sieltä matkaamaan läpi. Kun vauva on löytänyt hyvän asennon, hän aloittaa laskeutumisen ja tarpeen vaatiessa hän taas kääntyy.

Näiden synnytyksen eri osa-alueiden edistyminen vaihtelee keskenään eivätkä ne edisty lineaarisesti.

Synnytyshormonit

Synnytyksen kannalta tärkeimmät hormonit ovat oksitosiini ja endorfiini sekä adrenaliinin pysyminen poissa siirtymävaiheeseen asti.

Oksitosiini supistaa kohtua. Se on myös mielihyvähormoni. Kun haluat synnytyksen edistyvän, auta oksitosiinia erittymään. Oksitosiinia voi nostattaa kaikella, mikä tuo synnyttäjälle mielihyvää, auttaa pysymään rentona sekä kaikella toiminnalla, mikä auttaa synnyttäjää tuntemaan olonsa turvalliseksi. Adrenaliini, pelot ja useat lääkkeet alentavat oksitosiinin eritystä.

Endorfiini on kehon oma kivunlievittäjä, kehon oma morfiini. Sinun tulee kokea kipua, että kehon oma endorfiini lähtee erittymään. Luonnollinen oksitosiini myös lisää endorfiinin eritystä, mutta se tulee vähän viiveellä.  Epiduraali laskee kehon omaa endorfiinituotantoa. Silloin keho ei enää tunne kipua eikä palautejärjestelmä näe syytä erittää endorfiinia.

Adrenaliini pystyy pysäyttämään synnytyksen laskemalla oksitosiinipitoisuuden. Kun nisäkäs kokee olonsa uhatuksi, adrenaliini nousee, synnytys pysähtyy ja kohdunsuu voi jopa sulkeutua. Tämä antaa synnyttäjälle mahdollisuuden paeta turvallisempaan paikkaan. Kun synnyttäjä kokee olevansa turvassa, adrenaliinitaso laskee, oksitosiini nousee ja synnytys käynnistyy uudelleen. Tämä toimii vahvemmin synnytyksen alkuvaiheessa. Loppuvaiheessa synnytykseen voi tulla tauko tai synnytys voi hidastua adrenaliinin vaikutuksesta.

Nykypäivänä adrenaliinin toiminnan voi huomata mm. sairaalaan siirryttäessä. Jos siirryt sairaalaan kovin aikaisin, synnytys voi pysähtyä sinun päästessä sairaalaan. Tai pelkkä siirtymisen miettiminen, tavaroiden kasaaminen ja pukeutuminen vaatii sinulta niin paljon keskittymistä, että synnytys hidastuu. Tämä voi olla jopa tervetullutta, niin matkan aikana tulee vähemmän supistuksia tai supistukset ovat hellempiä. Sairaalassa ympäristö pitäisi saada mahdollisimman rauhalliseksi ja turvalliseksi, niin synnytys pääsee taas käynnistymään kunnolla ja jatkumaan.

Siirtymävaiheessa adrenaliini on sitten hyväksi. Adrenaliini herättää äidin ponnistuvaiheeseen sekä synnytyksen jälkeiseen aikaan. Adrenaliini suojaa vauvaa ponnistusvaiheessa sekä auttaa vauvaa olemaan synnytyksen jälkeen hereillä ja valpas ensi-imetykseen.

Synnytys

Synnytystä voi siis kuvata 1) eri vaiheiden kautta, 2) synnytyksen edistymisen kautta tai 3)synnytyshormonien kautta. Jokainen hahmottaa synnytyksen eri lailla, mutta näiden kolmen kuvauksen sisäistäminen auttaa sinua synnytyksessä ottamaan sen, mikä vastaan tulee.

Kun kaipaat tietoa siitä, mitä voit eri vaiheissa tehdä ja mikä kivunlievitys sinulle sopisi, niin voit tilata 101 helpotusta synnytykseen -vinkkilistan (pdf), tulla Synnytyksen ABC:n ilmaiselle minikurssille tai voit säästää aikaasi ja tulla suoraan Synnytyksen ABC:n verkkovalmennukseen. Verkkovalmennuksessa saat kysymyksiisi vastauksen nopeasti ja helposti sekä saat hyvin paketoidun tietopaketin synnytyksestä. Opit myös lisää vaiheista, edistymisestä sekä hormoneista.

Hyvää synnytystä! Nauti matkasta!